Kestävän kehityksen pedagogiikka

Kestävän kehityksen arvoperusta ja tavoitteet

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sellaista yhteiskunnallista kehitystä, jolla pystymme turvaamaan sekä nykyisten että tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään. YK:n vuonna 2015 päättämällä globaalilla kestävän kehityksen Agenda 2030 –tavoiteohjelmalla tähdätään ensisijaisesti äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä ympäristön, talouden ja ihmisten tasavertaisuuden huomioivaan kestävään kehitykseen. Tavoiteohjelman 17 tavoitetta, Sustainable Development Goals, ovat universaaleja ja ne sitovat niin rikkaita kuin köyhiäkin maita, maan kehitystason tuomat haasteet ja painotukset huomioiden. Tavoitteiden taustalla on ajatus viedä globaalia kehitystä suuntaan, jossa ihmisten hyvinvointi, ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Agenda 2030 korostaa eri tavoitteiden keskinäistä riippuvuutta, jolloin tavoitteita edistettäessä huomioidaan myös toimenpiteiden vaikutukset muihin agendan tavoitteisiin. (Valtioneuvoston kanslia, n.d.; YK-liitto, n.d.)

Kestävän kehityksen teemat jaetaan usein kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat ekologinen-, sosiaalinen- ja taloudellinen kestävyys. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden teemaan liittyvä kulttuurinen kestävyys erotellaan joissakin lähteissä erilliseksi neljänneksi kestävyyden ulottuvuudeksi. Sosiaalisen kestävyyden avainkysymyksiä ovat ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset asiat; kuten koulutus ja työ, veden ja ruuan riittävyys, rauhan-, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymykset sekä ihmisten vaikuttamismahdollisuudet. Nämä asiat toimivat ihmisten hyvinvoinnin sosiaalisena perustana. (Valtioneuvoston kanslia, n.d.)

Ekologinen kestävä kehitys luo maapallon kantokykyyn liittyvät reunaehdot, joilla pystymme tuottamaan hyvinvointia siten, että luonnonvarojen riittävyys ja luonnon ekosysteemipalvelujen toimivuus taataan. Ekologisen kestävyyden avainkysymyksiä ovatkin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, merien tila, kasvihuonepäästöjen ja muun ympäristökuormituksen määrä. Miten pystymme turvaamaan riittävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen siten, että luonnonvarojen kulutus on kantokyvyn rajoissa ja ympäristökuormitus minimoitu? (Valtioneuvoston kanslia, n.d.)

Talous toimii kestävän kehityksen mahdollistajana eli edistää yhteiskunnan toimintojen ja palveluiden järjestämisen, sosiaalisen kestävyyden toteutumisen. Samalla kuitenkin talouden kehitys aiheuttaa nyky-yhteiskunnassa usein luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä ja ympäristökuormituksen kasvua. Taloudellisesti kestävän kehityksen tavoitteena onkin, että pystymme vaikuttamaan siihen, miten kestävästi kulutetaan tai miten kestävästi kulutushyödykkeitä tuotetaan. Tällä on merkitystä esimerkiksi siihen, mille aloille tulevaisuuden työpaikat syntyvät ja kuinka kuormittavia ne ovat ympäristön näkökulmasta. (Valtioneuvoston kanslia, n.d.)

Oikeudenmukaisuus ja demokratia

Oikeudenmukaisuuden ja demokratian teemat nousevat opetus- ja kasvatusalan ydinteemoiksi erityisesti Euroopan neuvoston tavoitteista edistää jäsenvaltioidensa sosiaalista kestävyyttä ihmisoikeuksien-, demokratian- ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen keinoin. (Opetushallitus, n.d.-a)

Oikeudenmukaisuuden ja demokratian edistäminen liittyvät tiiviisti Agenda 2030 tavoitteisiin, kuten 10 Eriarvoisuuden vähentäminen, 16 Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto sekä 5 Sukupuolten tasa-arvo. Myös monien muiden Agendan tavoitteiden voidaan ajatella linkittyvän näihin teemoihin. Esimerkiksi tavoite 1 Ei köyhyyttä liittyy monin tavoin teemaan, sillä kehittyvillä mailla ei muun muassa ole riittävästi varoja poistaa yhteiskunnan eriarvoisuutta; edistää perus- ja ihmisoikeuksia, demokratian sekä oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Tavoite 4 Hyvä koulutus liittyy läheisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemaan, varmistaen kaikille ilmaisen ja tasa-arvoisen koulutuksen. Koulutuksen myötä voidaan myös varmistaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen toteutuminen kasvatus- ja opetustyössä, jolla varmistetaan nuorten valmiuksia yhteiskunnalliseen osallistumiseen. (Ulkoministeriö, n.d.-a; Ulkoministeriö, n.d.-b)

Oikeudenmukaisuutta edistävällä ihmisoikeuskasvatuksella tarkoitetaan ihmisarvoa kunnioittavan elämäntavan opettamista ja oppimista. Nämä voivat näkyä opetuksessa muun muassa mediakasvatuksen, monikulttuurisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja muiden kestävän kehityksen teemojen opetuksena. Demokratiakasvatus valmistelee oppijoita demokraattiseen kansalaisuuteen, jotta he kasvaisivat vaikuttavasti osallistuviksi, rauhanomaisesti ja tasavertaisesti eri kulttuurien kanssa toimiviksi demokraattisten yhteiskuntien jäseniksi. (Opetushallitus, n.d.-a)

Kestävän kehityksen teemat opetusharjoittelussa

Kestävän kehityksen osa-alueista etenkin ekologinen kestävyys on sisällytettynä olennaisena osana luonnonvara-alojen tutkintojen perusteisiin.

Opetusharjoittelussani ammatillista toisen asteen koulutusta tarjoavassa oppilaitoksessa otin tutkimisen kohteeksi Metsien monikäyttö (10 osp) –nimisen tutkinnon osan. Kyseinen tutkinnon osa kuuluu valinnaisena metsäalan perustutkintoon ja on poikkeuksellisesti mahdollista toteuttaa oppijan haluamasta monikäytön aihealueesta, joka voi liittyä voi liittyä maisemanhoitoon, luontomatkailuun, erikoispuiden kasvatukseen, piha- tai taajamametsien käsittelyyn, retkeily- tai vaellusreitteihin, hirsitöihin, metsästykseen tai riistaan, kalastukseen tai keräilytuotteisiin.

Myös tässä metsäalan tutkinnon osassa kestävä kehitys on integroituna tutkinnon perusteisiin. Tutkinnon perusteiden pohjalta tehdyn toteutussuunnitelmassa kestävä kehitys näkyy osaamistavoitteissa monipuolisesti:

Sosiaalinen kestävyyden käsittely osaamistavoitteissa

• tuntee jokaisenoikeudet
• ymmärtää maisema-arvot erilaisilla kohteilla
• toimii oikein erityiskohteilla
• toimii alansa työtehtävissä huomioiden monikäytön eri muodot ja monimuotoisuuden
• ymmärtää maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen merkityksen taajamametsien suunnittelussa ja hoidossa
• noudattaa toiminnassaan valittuun metsien monikäyttöön liittyvää voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Ekologinen kestävyyden käsittely osaamistavoitteissa

• tuntee talousmetsän toimenpiteiden vaikutukset ympäristöön (kasvit, eläimet, vesistöt, maisema)
• työskentelee minimoiden ympäristölle aiheutuvat haitat
• tunnistaa erilaisia elinympäristöjä
• huomioi eritavoitteisten metsänomistajien ja asiakkaitten painopisteet metsänhoidossa ja muussa metsien monikäytössä
• toimii oikein erityiskohteilla.

Opetusharjoittelun yhteydessä toteutetun opetuksen aikana oppilaitoksessa tarjotaan taajamametsien hoidon aihealueeseen liittyvää opetusta. Opetuksen toteuttamissuunnitelmassa painotus on vahvasti metsien virkistyskäyttöön liittyvien tekijöiden (sosiaalinen kestävyys) sekä metsien kestävään hoitoon (ekologinen kestävyys) liittyvissä aihealueissa. Myös taloudellisen kestävyyden aihetta sivutaan, etenkin kuntien taajametsien hoidon näkökulmasta.

Kestävä kehitys opetuksessa

Metsien monikäytön tutkinnon osassa kestävän kehityksen arvoperusta näkyy opetuksen aihealueissa monipuolisina tuntien teemavalintoina. Toteutussuunnitelmassa ei niinkään paneuduta metsän hoidon perusteisiin, sillä kyseessä on valinnainen tutkinnon osa ja opiskelijoilla on jo vahva perusta käytännön toteutukseen liittyviin aihealueisiin. Tutkinnon osassa oppijan on tarkoitus soveltaa aiemmin opittua siten, että metsän hoidon perusperiaatteita osataan hyödyntää erilaisia tunteita herättävään kuntalaisten lähimetsissä tapahtuvaan metsien käsittelyyn. Sosiaalisen kestävyyden teemat tuodaan opetuksen teemoihin käsittelemällä monipuolisesti kuntien lähivirkistysalueiden merkitystä kuntalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta, maiseman-, tunteiden ja luontoarvostuksen metsänhoidollista merkitystä sekä asukasviestinnän merkitystä metsätöiden yhteydessä. Opetuksessa käsitellään myös maankäytön ja kaavoituksen merkitystä kuntien metsäalueiden suunnittelussa, viheryhteyksien säilyttämisen tärkeyttä (myös ekologinen näkökulma) sekä kuntalaisten osallisuuden merkitystä maankäytön suunnittelun yhteydessä. Kulttuurista kestävyyttä huomioidaan osana sosiaalista kestävyyttä huomioimalla tärkeiden maisema-alueiden sekä muinaismuistojen säilyttämisen ja korostamisen merkitys metsien käsittelyssä.

Ekologinen kestävyys huomioidaan opetuksessa tuomalla opetukseen teemoina metsäluonnon monimuotoisuuden ja ympäristövaikutusten huomioimisen merkitystä sekä maankäytön suunnittelussa, että metsän hoidon toimenpiteissä. Taajametsien hoidon suunnittelussa suositaan hoitotoimenpiteiden pienipiirteisyyttä, sekä huomioidaan normaalisti lainsäädännön vaikutukset tärkeiden elinympäristöjen ja luontotyyppien suojeluun. Hakkuita ei toteuteta lintujen pesintäaikaan missään tutkinnon osassa ja painotamme tätä myös opiskelijoillemme. Taloudellinen kestävyys nousee opetukseen teemana pääosin vierailukäynnin yhteydessä, jolloin taajamametsien hoitoon tutustutaan syvemmin tutustumalla käytännön työkohteisiin kaupungin edustajan johdolla.

Kestävän kehityksen ammattitaidon, arvojen ja osaamisen edistäminen ohjaus- ja opetusharjoittelussa

Kestävän kehityksen pedagogiikan tavoitteena on löytää yhdessä uusia tapoja ajatella ja toimia siten, että ymmärrys oman toiminnan muuttamisesta kestävämmäksi lisääntyy. Opetuksessa tärkeää on oppijan ajattelutaitojen monipuolistaminen muun muassa edistämällä oppijan osallisuutta, kokonaisvaltaista ajattelua, yksilöllistä vastuuta ja ympäröivän todellisuuden ymmärrystä sekä yhteiskunnallisia vaikuttamisen taitoja. (Gjerstad & Siirilä, 2023; Opetushallitus, n.d.-c)

Opetusharjoittelussa tuottamani tutkinnon osan yhtenä tavoitteena on oppia ymmärtämään metsän hoitoa uudesta näkökulmasta käsin silloin, kun metsien käsittelyyn liittyy erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita sekä arvolatauksia. Uutta ajattelutapaa rakennetaan aiemmin opitun päälle, jolloin opetuksen päähuomio ei ole enää metsäalaan liittyvien kädentaitojen opetuksessa, vaan niiden soveltamisesta uudenlaiseen ympäristöön. Opetuksen painotus on siis itsessään kestävän kehityksen teemoihin painottuvaa.

Opetuksen teemojen ohella opetuksessa käytetään paljon osallisuutta lisäävää ryhmätyöskentelyä eri muodoissaan. Myös osaamista osoitetaan ryhmässä tehtävän työskentelyn pohjalta.
Näyttökohteena on kaupungin todellinen taajametsäkohde, jolloin opiskelijat joutuvat huomioimaan työkohteen suunnittelussa ja toteutuksessa erityisesti sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden teemoja. Oppijat tutkivat alueen sijaintia taajamassa ja kohteessa huomioitavia luontoarvoja karttatarkastelun avulla sekä pohtivat alueen käyttäjiä ja sen käyttötarkoitusta virkistysalueena.
Työelämäyhteys kaupungin edustajan (työn tilaaja) kanssa edistää ymmärrystä siitä, miten kuntien yhteiskunnallinen vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista nivoutuu yhteen kuntatalouden kanssa. Tutkinnon osan opetustapa edistää aktiivista keskustelua ja ajatteluttaa näkemään metsän käsittelyä myös laajemmasta, kuin metsätalouden näkökulmasta käsin. Oppimistehtävien ja aktiivisen keskustelun avulla muun muassa herätellään havainnoimaan ympäristöä virkistyskäyttäjän silmin (ulkoilureitin kävely parin kanssa), tutustumaan virkistysaluesuunnittelua ja metsän hoitoa ohjaaviin kaavoihin ja lainsäädäntöön, pohtimaan metsien virkistyskäytön vaikutuksia metsän pohjan kulumiseen ja monimuotoisuuden vähenemiseen sekä tunnistamaan omia virkistyskäyttöön liittyviä tapoja ja maisema-arvoja

Kestävän kehityksen asiantuntijana ja sisältöjen kehittäjänä oppilaitoksessa

Ammatillisen toisen asteen tutkintojenperusteissa (ePerusteet) on kirjattuna ammatillisen koulutuksen arvoperusta, jossa on otettu voimakkaasti kantaa kestävän kehityksen teemoihin:

” Ammatillinen koulutus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä hyvinvointia ja demokratiaa.”
”Ammatillisessa koulutuksessa ymmärretään kestävän elämäntavan välttämättömyys ja rakennetaan osaamisperustaa ympäristön ja kansalaisten hyvinvointia edistävälle taloudelle. Ammatillinen koulutus lisää ymmärrystä luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Turvallinen työskentely, yrittäjämäinen asenne ja talouden hallinta ovat osa ammattitaitoa. Kansainvälistyminen ja globaali vastuu vahvistuvat.”
”Arvoperusta toteutuu ammatillisen koulutuksen toimintakulttuurissa, osaamisen hankkimisessa ja osoittamisessa sekä oppimisympäristöissä.” (Opetushallitus, 2021).

Voidaan siis ajatella, että kestävän kehityksen edistäminen sekä omalla opetusalalla että yleisesti yhteiskunnallisten taitojen edistäjänä, on jokaisen opettajan velvollisuus.

Omassa työssäni ammatillisessa oppilaitoksessa kestävän kehityksen arvoperusta näkyy luonnonvara-alojen opetuksessa päivittäin erityisesti ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen kestävään käyttöön ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen liittyvien aiheiden käsittelynä. Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys vilahtavat myös ajoittain opetuksessa tämän päivän metsän hoidon ollessa usein varsin monitavoitteista. Koulutan myös säännöllisesti luonto- ja ympäristöalan koulutusten tutkinnon osissa, joissa pääpaino on vielä metsäalaa vahvemmin sosiaalisessa kestävyydessä. Koulutusalallamme on OKKA-järjestön kestävän kehityksen sertifikaatti ja koko henkilökunta on suorittanut Ilmastovastuullisen toiminnan tutkinnon osan.

Kestävä kehitys on itselleni opetuksessa yksi kantavista voimista, sillä olen ennen luonnonvara-alalle siirtymistä kouluttautunut ympäristöinsinööriksi. Ammattitaitoani käytän opetuksen lisäksi osallistumalla esimerkiksi kestävää kehitystä edistävän VASKI-hankkeen (Vastuullinen ja kestävä ammatillinen koulutus) toimintaan aina, kun on ollut mahdollisuus. Hanke tuottaa säännöllisesti esimerkiksi kestävyyteen liittyviä blogikirjoituksia, joihin olen saanut usein antaa oman panokseni.

Metsäalan opetuksen painotus on tuoreiden tutkinnon perusteiden myötä entistä enemmän kestävään metsän hoitoon painottuvaa. Ala onkin ollut suuressa murroksessa viime vuosina ja erityisesti ilmastokestävyyteen, vesien- ja luontotyyppien suojeluun liittyvää ohjeistusta on uusittu viime vuosina paljon. Opettajana koen, että minulla on suuri vastuu pysyä tuoreen tiedon äärellä ja antaa opiskelijoille aina ajantasaista tietoa näistä aiheista alalla, jossa muutosta muutoin tapahtuu melko vähän. Oppilaitoksemme metsätiimi on kestävyyteen liittyvissä ajatuksissaan hyvin yhtenäinen ja siksi olemmekin yhdessä luoneet toteuttamissuunnitelman Metsien monikäytön tutkinnon osan uudeksi valinnaiseksi aihealueenaan Metsien monimuotoisuustyöt, joka toteutetaan mahdollinen ennallistamisasetus huomioiden.

Pitkän elinkeinojen kehittämiseen liittyvän työurani vuoksi, opetan ja kehitän luonnonvara-alojen yrittäjyyteen liittyvien tutkinnon osien opetusta. Vastuullinen yritystoiminta sekä oppijoiden yritysideoiden vahvuuksien ja riskien peilaaminen ns. megatrendeihin eli tulevaisuuden kehityssuuntiin, ovat alusta saakka olleet keskeinen osa opetuksestani. Aikuisten opetuksessa tämä näkyy luentojen lisäksi erilaisina oppimistehtävinä. Nuorten opetuksessa kestävää kehitystä tuodaan opetukseen muun muassa pelaamalla Yrittäjyys- ja kiertotalouspeli Circulaa.

Pääosa opetustilanteistani tapahtuu aikuisten oppijoiden kanssa. Aikuiset ovat oppijoina hyvin aktiivisia ja heidän kanssaan syntyy paljon keskustelua erilaisista teemoista, myös kestävyydestä, lähes päivittäin. Aloittavat opetusryhmät ovat hyvin erilaisia keskenään, mutta monikulttuurisuus on lisääntynyt viime vuosien aikana myös metsäalalla ja jokaisessa ryhmässä aloittaa muutama maahanmuuttajataustainen henkilö. Aikuisryhmät vaikuttavat ryhmäytyvän suhteellisen hyvin ja varsinaista kiusaamista ei ole nähtävillä. Koen kuitenkin, että kouluttajana minun täytyy kuunnella arjessa ryhmän keskinäistä huumoria herkällä korvalla ja osata puuttua siihenkin herkällä kynnyksellä.

Ammattikasvatuksen tietoperusta ja pedagogiset ratkaisut 

Unesco käsittelee Agenda 2030:n mukaista kestävän tulevaisuuden opettamista vuonna 2021 julkaisemassaan tiekartassa. Tiekartta määrittelee opetukselle tarkemmin kolme tavoitekokonaisuutta:

• Kognitiivinen – oppija ymmärtää kestävyyshaasteita ja niiden keskinäisiä suhteita, tutkii ristiriitaisia ajatuksia ja vaihtoehtoisia selityksiä
• Sosioemotionaalinen – oppija rakentaa kestävyyttä tukevia perusarvoja ja asenteita, vaalii empatiaa eläviä olentoja ja planeettaa kohtaan ja motivoituu toimimaan osana muutosta.
• Toiminnallinen – oppija sisäistää käytännön toimia kestävän muutoksen aikaansaamiseksi henkilökohtaisella, yhteiskunnallisella ja poliittisella tasolla. (Opetushallitus, n.d.-b)

Omat opetusratkaisuni ovat mielestäni sekoitus behavioristista, sosiokontruktivistista ja kognitiivista oppimiskäsitystä. Koen, että tiekartan tavoitekokonaisuudet toteutuvat opetuksessani melko hyvin etenkin, kun kestävä kehitys aiheena on luonnonvara-aloille hyvin luonnollisesti integroitavissa.

Behaviorismi toteutuu opetuksessa perinteisinä luento-osuuksina, joissa opettaja siirtää valmistemaansa tietoa passiivisena vastaanottajana toimivalle oppijalle.

Sosiokonstruktivismi liittyy opetusharjoittelussani taajamametsien vahvaan sosiaaliseen merkitykseen, jolloin opiskelija joutuu pohtimaan erilaisten arvojen huomiointia. Opetuksessa ja näyttötehtävänä toimivassa ryhmätyössä oppija oppii yhdessä muiden kanssa toimien ja keskustellen.

Kognitiiviset näkemykset linkittyvät opiskelijoiden ennestään vahvaan metsän hoidon tietotasoon, jossa olevia sääntöjä ja määräyksiä tarkastellaankin aihealueen tiimoilta eri näkökulmasta. Talousmetsien käsittelyn taloudellisen näkökulman sijaan, taajamametsissä korostuu yhteiskunnallinen ja sosiaalinen näkökulma. Oppija rakentaa uutta tietoa vanhan tiedon päälle etenkin oppimistehtävien ja näyttötehtävän kautta.

Ammatillisessa koulutuksessa oppijan tietoja ja taitoja on mielestäni myös tarpeellista tuoda lähelle työelämää, jolloin opittu asia saa varsinaisen merkityksen. Tämän vuoksi asiakastyönä tehtävät näyttökohteet ja opetukseen sidotut työelämävierailut ovat tärkeitä.

Osaamisen arviointi, kehittämisen tarpeet ja mahdollisuudet

Ammatillisena opettajana olen vielä vasta urani alkutaipaleella. Olen kuitenkin tehnyt ennen opettajan työtä paljon erilaista ohjaus- ja neuvontatyötä. Pääosa tästä työstä on tapahtunut erilaisissa elinkeinoelämään ja maaseutuun liittyvissä kehittämistehtävissä sekä vihreän teknologian (mm. biomateriaalit, köyhien maiden ruuantuotanto, ilmastoratkaisut) parissa toimien. Minulla on siis paljon yhteiskunnallisesti tärkeää osaamista, jota voin siirtää oppijoille. Kestävä kehitys, etenkin ekologisessa merkityksessä, on yksi luonnonvara-alojen suurimmista haasteista ja samalla myös vahvuuksista. Alat ovat muuttumassa siitä huolimatta, että kaikki toimijat, esimerkiksi maatalous- ja metsäalalla, eivät asiaa vielä tunnista ja tunnusta. Opettajina meillä on kuitenkin vastuu tulevien ammattilaisten hoksauttamisesta kestävän kehityksen aiheisiin.

Valitsin kestävän kehityksen pedagogiikan, sillä se on itselleni ehdottomasti tutuin, kiinnostavin ja samalla myös eniten työtehtäviäni sivuava aihealue. Vuosien varrella olen useaan otteeseen opiskellut erilaisia kestävän kehityksen aiheita ja myös työskennellyt niiden parissa. En ole kuitenkaan ajatellut kestävää kehitystä aiemmin pedagogisesta näkökulmasta. Ekologisen kestävyyden teeman integroimisen opetukseen koen suhteellisen helppona, sillä kyseiset arvot tulevat hyvin luontaisesti mukaan opetukseen, etenkin maasto-opetuksessa. Minun tulee kuitenkin kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota myös muihin kestävän kestävyysteemoihin, sillä niiden tuominen opetukseen vaatii hieman enemmän suunnittelua. Tämän osalta myös opetusmateriaaliamme tulisi päivittää vielä enemmän tähän päivään. Uskon myös näin käyvän, sillä etenkin metsäalan uusien tutkinnon perusteiden myötä, jouduimme tarkastelemaan toteuttamissuunnitelmia ja siten myös materiaalejamme uudelleen.

Ensi syksystä lähtien tulen opettamaan entistä enemmän nuoria, etenkin yrittäjyyskoulutuksen osalta. Vähäisellä kokemuksellani arvelen, että useimmille nuorille kestävyysasiat eivät välttämättä ole vielä aiheena kovin kiinnostavia, ja he ovat vasta tutustumassa erilaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin koulutuksensa kautta. Nuorten opettaminen tuleekin olemaan yksi suurimmista haasteista itselleni. Tulenkin varmasti jatkossa käymään erilaisia kestävän kehityksen työkalupakkeja läpi nuoren yrittäjyyden näkökulmasta ja lisäämään opetukseeni erilaisia oppimisympäristöjä ja työskentelytapoja tätä silmällä pitäen.

Lähteet

Gjerstad, E. & Siirilä, J. (2023). Oppimiskäsitykset. Oppimisen ja opetuksen lähtökohdat-kurssin opetusmateriaali. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Opetushallitus (n.d.-a). Ihmisoikeus ja demokratiakasvatus. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/ihmisoikeus-ja-demokratiakasvatus

Opetushallitus (n.d.-b). Agenda 2030-tiekartta kestävään tulevaisuuteen. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/agenda-2030-tiekartta-kestavaan-tulevaisuuteen

Opetushallitus (2021). Metsäalan perustutkinto, tutkinnon perusteet. Diaarinumero OPH-4845-2021, voimaantulo 1.8.2022. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ammatillinen/7846218/tiedot

Ulkoministeriö (n.d.-a). Euroopan neuvosto. Ulkoministeriö. https://um.fi/euroopan-neuvosto

Ulkoministeriö (n.d.-b). Demokratia ja rauha. Kehityspolitiikan tulosraportti 2022. Ulkoministeriö. https://um.fi/web/kehityspolitiikan-tulosraportti-2022/tulokset/demokratia-ja-rauha

Valtioneuvoston kanslia (n.d.). Kestävä kehitys. https://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys

YK-liitto (n.d.). Kestävä kehitys. https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys